Valmistavan leirin tapahtumia

Vakaa aikomukseni oli kirjoittaa leirin kuluessa raporttia tänne blogiin, mutta kirjoittamatta jäi. Leiri oli niin työntäyteinen, ettei ylimääräistä aikaa jäänyt nimeksikään. Tässä kuitenkin tunnelmapaloja leiriltä näin jälkikäteen.

Lauantaina aamuvarhaisella koko kööri saapui Pajulahteen. Ensimmäisenä saatiin avaimet huoneisiin ja sen jälkeen meille luovutettiin seuraavien viikkojen muotikuosit eli maajoukkueen edustusasut. Edessä pikainen majoittautuminen ja sen jälkeen suunta kohti ensimmäisiä treenejä. Joukkue ei kokonaisuudessaan mahtunut majoittumaan samaan taloon. Puolustuksen linja ja sisärissut majoittuivat omaan lukaaliinsa muista erilleen, tämä ei tosin menoa haitannut. Huone ei ollut koolla tai asumismukavuudella pilattu, mutta ei siellä paljon ehtinyt aikaa viettämäänkään. Kolmostalon asukeilla oli se etu puolellaan, että meitä oli vain kaksi henkeä vessaa kohden. Elämän pieniä iloja sekin.


Molemmat lauantain treenit vedettiin ”helmets only” -tyyppisesti eli suuremmat kontaktit jätettiin odottamaan myöhempiä päiviä. Ensin laitettiin ensin aivot töihin ja virkisteltiin muistiin pelikirjan koukerot. Kun kaikki koukerot olivat suurin piirtein hallussa lisättiin päälle vähän uutta. Ei huolta, leirin edetessä pääsimme kyllä kontaktin makuunkin ihan tarpeeksi. Hyökkäyksen ja puolustuksen lisäksi leirillä hiottiin erikoispelejä. Allekirjottaneen aloituspotkun tekniikkaongelmatkin tuli samalla ratkottua. Pieniä juttuja, mutta kun ei itse osaa korjata. Onneksi oli ammattilaisia auttamassa. Muutamaan otteeseen suomen kesä näytti myös nurjan puolensa ja heitti meidän niskaan vettä oikein urakalla. Onneksi meitä ei ole tehty sokerista. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka kisojen aikana sataisi kaatamalla, joten on hyvä myös treenata märissä olosuhteissa.

Fyysisen treenin vastapainoksi kävimme paljon asioita läpi luokkahuoneessa. Allekirjoittaneelle muistui kovin kouluajat mieleen kun kulutin luokan penkkejä sekä puolustuksen että hyökkäyksen vuoroilla. Aina ei edes luokkahuoneaika riittänyt, vaan heittosuojauksen perusteita käytiin läpi jopa asuntolan takapihalla.

Puolustus opiskelee ahkerasti

Videolta näimme usein edellisessä treenissä tehtyjä suorituksia ja koitimme parhaamme mukaan ottaa niistä opiksemme. Ei voi kun todeta, että kyllä videokuva on todella armotonta. Sitä kuvittelee olevansa niin nopea ja sulava liikkeissään, mutta taitaa nopeus olla vain minun korvienvälissä. Nykytekniikka helpottaa opiskelua siinä, että nyt treeneissä kuvatut videot ovat saatavillani vaikka kotisohvalla. Pystyn näin väliviikollakin katsomaan videoita ja miettimään syntyjä syviä. 

Pajulahti tarjosi myös loistavan mahdollisuuden uittaa treenissä kipeytyneitä lihaksia järvessä. Järven vesi oli vielä sen verran raikasta, että se toimi mainiona kylmähoitona. Treenien välissä uimassa pistäytyminen ja illalla saunominen ja uiminen olivatkin suuressa suosiossa. Uskaliaimmat pulahtivat järveen jopa aamutuimaan. Muutamia joutui vähän suostuttelemaan uimatouhuihin, mutta pienen suostuttelun jälkeen kaikki uivat tyytyväisinä.

Nälkä lähtee syömällä

Tällaisen suursyömärin, kuten minä, mieltä lämmitti kovasti kun sai vain kävellä valmiiksi katettuun pöytään. Ensimmäisenä iltana tein tosin amatöörimäisen virheen ja söin liian vähän. No se kostautui saunan jälkeen kun iski kauhea nälkä eikä ollut mitään syömistä. Onneksi eräs pakkaajahirmu pelasti päiväni (oikeammin yöni) antaessaan riisikakkunsa ja banaaninsa minulle. Aina ei ravintolan ruoka ollut niin kovin maittavaa ja jälkiruoat olivat mitä eriskummallisempia, mutta pääasia oli, että nälkä lähti.

Sellun taikapatukka käytössä

Leirin loppua kohden alkoi lähes jokaisen kropasta löytyä jumituksia ja kremppoja joihin ei enää uiminen tehonnut. Onneksi meillä oli leirillä mukana omat ”hierontajoukot”. Hierontapöydältä moni pelaaja sai helpotusta tuskiinsa. Aina ei tarvittu edes ammattilaisten apua. Kotoa lähteissäni otin matkaan foamrollin, joka osoittautui pelastavaksi enkeliksi (ainakin muutamalle sisärissulle). Myös nystyräpallo tuli tarpeeseen. Sainkin näiden apuvälineiden vuoksi hieman kyseenalaisen lempinimen, mutta jätettäköön se nyt joukkueen sisäiseksi. Pääasia oli kuitenkin, että pienten rollailutuokioiden jälkeen laulu raikasi entiseen malliin käytävän toiselta puolelta. Tutuiksi tulivat niin Pullava -mainoksen tunnari kuten myös Miehen puolikkaiden tunnari.

Viimeisenä iltana toivoteltiin kaikki MM-kisarookiet tervetulleiksi joukkueeseen. Ennen varsinaisen ohjelman alkua hoitelin ensin erään vedon alta pois. Kiitos kynsilakkaa, korkkareita ja hametta lainanneille tahoille. Vanhat jermut järjestivät pieniä kisailuja ja tehtäviä rookiejoukkueille.  Muutama valmentajakin pääsi osallistumaan yhteen tehtävään. Illan hämärtyessä nauru raikui pitkin Pajulahtea ja voi olla, että joku olisi tarvinut myös tenaa... Voi pojat millaisia rookieita meillä on! Kyllä tällaisella tiimillä on hyvä lähteä kisoihin!

Leirin päätyttyä jokainen suuntasi juhannuksen viettoon kuka mihinkin. Itse vietin rauhallisen ja rentouttavan viikonlopun kotikonnuilla Valkealassa. Äidin lihapatojen ääressä rentoutui niin mieli kuin kroppakin. Leirillä olleita ei varmasti yllätä jos kerron että saunottua ja uitua tuli reilusti. 

Kisahuuma alkaa yltymään, eikä millään malttaisi tehdä töitä tässä väliviikolla, mutta ei auta. Onneksi enää on vain kolme yötä tehtävänä ja sen jälkeen voi taas sukeltaa jefukuplaan 1,5 viikoksi.
Kohta mennään!!  

Tsekkaa kisojen käsiohjelma.

-Sellu-