Kammo

Niin se aika vaan vierähtää. Tätä kirjoittaessani maajoukkueen karsintaleirille on aikaa enää noin kaksi viikkoa. Allekirjoittaneen runosuoni ei ole pitkään aikaan oikein pulpunnut. Liekö runosuoni jäänyt Itävallan Alpeille jodlailemaan vai muuten vaan jumittunut jonnekin kuten kevään eteneminen näyttää tehneen.

Pitkän hiljaisuuden kunniaksi ajattelin nyt jakaa kaikkien blogin lukijoiden kesken varsin "kiusallisen" tarinan elävästä elämästä. Mitä teille tulee mieleen sanasta kammo? Toiset kammoavat ahtaita paikkoja, toiset lintuja tai kenties hämähäkkejä. Nyt jo moni miettii, että mitä tällä on tekemistä tämän blogin kanssa.

Rinnalleveto kuuluu monen jenkkifutarin perusliikkeisiin kuntosalilla. Minunkin perussettiin se kuului vielä taanonin. Tapahtuipa kerran niin, että yksi toisto meni pahasti pieleen. Tanko (painoineen) lipesi käsistä ja tipahti suoraan polvien päälle. Polviin sain mojovat mustelmat ja parin päivän ajan kävely näytti hassulta ja tuntui pahalle. Ajattelin, että ei tässä mitään, otetaan rinnallevedosta revanssi heti kun polvet kestävät kyykistymisen. Tästä ajatuksesta alkaa nyt olla kulunut jo kaksi kuukautta. Ei hätää, polvissa ei ole mitään (uutta) vikaa. Epäonninen tapahtuma vain kehitti minulle tankokammon. Kaikenmaailman rimakauhuista olen kuullut, mutta tankokammo!

Onneksi kuitenkaan kammo ei ole sitä sorttia, että tangon nähdessäni hyppäisin lähimmälle pöydälle ja alkaisin kirkumaan. Kaikki menee niin kauan aivan hyvin kunhan tangon on tarkoitus pysyä lantion alapuolella. Maastavedon kanssa ei ole mitään ongelmaa, mutta pelkkä ajatus siitä, että tanko pitäisi vetää rinnalle saa kädet kyynärpäästä eteenpäin ihan voimattomaksi. Tankoon tarttumisestakaan ei alkuun meinannut tulla mitään. Sormet eivät vain totelleet vaikka kuinka tahdoin ne puristaa tangon ympärille.

On se vaan niin pelottava.

No eihän siinä mitään. Jätin tangot rauhaan ja otin harjanvarren käteeni. Se onnistui kyllä. Valitettavasti harjanvarren kanssa huiskiminen ei nyt oikein palvele sitä tarkoitusta miksi käyn salilla. Sinnikkäästi kuitenkin tein toistoja harjanvarrella ajatellen, että kyllä tämä tästä. Kului kuukausi ja kului toinen, mutta vieläkään kädet eivät suostu puristamaan tankoa jos tarkoitus on tehdä rinnallevetoa.

Tällä viikolla tiistaina minulla paloi käämit tämän kammon kanssa. Yövuoron jälkeen painelin salille sillä ajatuksella, että tänään se onnistuu, keinolla millä tahansa. Lopputuloksena jouduin kuvainnollisesti köyttämään käteni tankoon jotta pystyin rinnallevedon tekemään. Olipahan vaan lykky, että olin salilla aivan yksin. Kyllä olisi taas hullua tuijotettu oikein urakalla jos joku olisi ollut todistamassa sitä touhua. Pääasia oli kuitenkin se, että nyt tanko lepäsi nätisti rinnalla. Olisinpa tajunnut tehdä köyttämistempun jo aikoja sitten. Pikkuhiljaa keventelin "köysiä" ja viimein sain kun sainkin tangon rinnalle puristamalla tangosta ihan itse.

Nyt voin taas palauttaa rinnallevedon takaisin saliohjelmiin sellaisena kuin se on sinne tarkoitettu. Saas nähdä paljonko "keppijumpalla" otin takapakkia. Nyt on kuitenkin paljon helpompi hengittää kun on tämäkin farssi takana.

Kenttien vihertymistä odotellen,
Sellu