Treenileiriä Tuusulassa

Nyt kolisi hampaat...

Vietettiin nimittäin huikea leiripäivä, mutta aavistuksen viileissä olosuhteissa.

Viime sunnuntaina GS Demonsin naiset uhmasivat takatalvea ja sään jumalia leireilemällä Tuusulan Urheilukeskuksen lämmitetyllä tekonurmikentällä. Varmasti tilaisuutta aikanaan suunnitellessa kaikilla oli mielessä, että kevät on tässä vaiheessa jo varsin pitkällä ja kentällä pitää ennemmin varoa kevään ensimmäisten auringonsäteiden polttavaa vaikutusta, kuin hampaiden lohkeamista kylmyydestä kalistessa.

Onni onnettomuudessa oli se, että lopulta sunnuntaiksi saatiin kuitenkin suhteellisen lämmin keli, ainakin verrattuna edelliseen viikkoon. Treenit vedettiin pääosin plussa-asteilla, mutta kyllä siinä jokainen sai töitä tehdä, että lihakset pysyivät lämpimänä. Lämmin mehu maistui taivaalliselta aamutreenin jälkeen.

Leirillä vedettiin kaksi tehokasta treeniä normaalilla kaavalla. Ensimmäisessä treenissä alkulämppien jälkeen aikaa oli käytettävissä ruhtinaalliset 2 h nurmella ja indien ja teamin lisäksi katsottiin jo läpi hieman mm. spessumuotoja. Pientä säätöä oli havaittavissa, mutta täytyy sanoa, että olemme kyllä  varsin hyvässä kuosissa ajatellen sitä, että kauden alkuun on enää 7 viikkoa. 

Pientä säätöä team-sessiossa

Rosteri on edelleen, rankan talvikauden jälkeen ilahduttavan leveä ja osaamista löytyy pallon molemmin puolin. Hirvittävä määrä uutta asiaa on tullut kuluneiden kuukausien aikana uuden valmennuksen myötä sekä uusille, että vanhoille pelaajille ja näitä asioita sitten kerrattiinkin kahden treenin välissä pidetyissä luokkahuonesessioissa.

Hyökkäyksen huddlea harjoiteltiin ihan näytelmälavalla asti, mutta  JoJolle tiedoksi, kukaan ei törmännyt flyygeliin. Vaikuttaa siltä, että väkeä ”kokkouksessa”  on kuin pipoa ja jos joskus päästään pelaamaan kotimaassakin 11 vs. 11, niin sitten siitä vasta soppa syntyykin. No, harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa.

Puolustuksen pelikirjapalaverissa uusille pelaajille tuli esiin erikoisia käsitteitä, kuten esim. vihreän miehen materialisoituminen A-aukkoon ja meteoriitin tipahtaminen hasheille ja sen sellaista muuta olennaisen tärkeää. Joka tapauksessa, ongelmanratkaisukykyä harjoiteltiin paperilta ja mitä jos-kysymyksiä oli yllättävän vähän. Ollaanko me opittu myös ”pelaamaan jefua” talven aikana?

"Hei mut anteeks, mitä JOS meteoriitti kuitenkin putoaa..."

Iltapäivän treeni olikin sitten hieman lyhyempi, mutta sitäkin tehokkaampi. Väkeä ei enää ollutkaan kuin pipoa ja esim. meidän noin kolmisen kiloa painava, hieman matalamittainen RB:mme pääsi näyttämään vakuuttavaa linjapelaamistaan, kun varsinainen guard niisti nenäänsä  kentän laidalla. Tulipahan todistettua, että jos asenne on kunnossa ja sisua on, niin silloin löytyy voimaakin. Siinä vaiheessa tosin kun JoJo seisoo dummyna pleksit päässä ja toppahousut jalassa, niin tulee mieleen, että ottaisko kovaa vai vähän hiljempaa.

Kaiken kaikkiaan, leiri oli antoisa ja erittäin hyödyllinen. Joukkueessa on erinomainen yhteishenki ja töitä tehdään kurinalaisesti kaikesta pienestä vitsistä huolimatta. Selvästi huomaa, että kausi 2013 alkaa lähestyä. Ilmeet alkaa olla aika keskittyneitä ja tekemisestä paistaa tietty totisuus. Tällaiset leirit ovat oiva mahdollisuus saada toistoja toiston perään ja sitä kautta rakentaa sekä kuntoa, että henkistä kestävyyttää tulevia koitoksia varten.

Kiitos joukkueen valmennukselle ja johdolle tästä mahdollisuudesta!

- Karkki