perjantai 31. toukokuuta 2013

(Home) Game Day

Kesän ensimmäinen kotipelipäivä! Kello 13 kick off tarkoittaa aikaista aamua ja suhteellisen pitkää päivää. Edellisen illan hiilaritankkaus ja nesteytys suoritettu huolella. Aamulla kello herättää klo 8, tukeva aamupala ja pakkauspuuhiin. Paniikki on aina sama - toivottavasti kaikki tärkeä mukana. Pyykkinarulta puolikosteat pelisukat kassiin, kertaus kengistä kypärään että kaikki on mukana.

Hallittua pakkaamista


Kello lähestyy kymmentä, kohta pitäisi olla jo Velodromilla. Kiire tulee jälleen. Kotijoukkue on paikalla ensimmäisenä, onhan meillä tehtävänä kenttämerkkien pystytys. Pieni sotasuunnitelma siitä miten ei häirittäisi pyöräilijöitä joilla vuoro jatkuu vielä hetken. 20 demonia ryhtyy töihin ja muutaman minuutin kuluttua kenttä on valmis peliareenaksi. Rookietkin saivat ensikosketuksen legendaariseen Velodromin mattoon. Aikaa kick offiin on kaksi tuntia.

Kenttä kasaan, vielä oli pilvistä!


Velodromin aula alkaa täyttymään pelaajista, valmentajista ja huoltajista. "Paula, onks sul saksia?" "Paula, onks vedet jo valmiit?" "Paula, onks sul neulaa ja lankaa?" Huoltaja Paula on kovilla. Valmentajat briiffaavat pelaajia yksi kerrallaan spessuista. Osa on teipattavana aulan penkeillä. Vessajono on pitkä. Pukuhuoneessa raikaa soittolista, jonka sisältö herättää keskustelua. "Ei taas tätä sukkahousuheviä!" "No kyllä ne euroviisutkin meni jo!" Yksi asia on varma. Through the fire and flames on kuultava ennen peliä. Taikauskoisia ei olla, mutta eihän se peli sujunut Seinäjoella kun tämä Game Startteri unohtui. Vähän vielä evästä ennenkuin tarkastetaan viimeisen kerran onko kaikki varusteet mukana. Vielä ehtisi hakemaan kotoa. Onneksi jollain on aina kaksi paria sukkia tai kahdet hanskat unohtelijoille lainaksi. Tällä kertaa kuitenkin harttarit niskaan ja kohti lämmittelyjä!

Tässä vaiheessa joukkuekuva! Pelleilyksihän sekin meni... (kuva: Satu Arponen)

Jonot odottaa, joku vielä viimeistelee ponnaria. Tuuraava dj tekee työtä käskettyä ja päräyttää jo aiemmin mainitun biisin lämmittelyjen alkuun. Keli tuntuu mukavalta, vähän pilvistä, sopivan viileää. Joukkueesta huokuu keskittyminen tärkeään matsiin. Fiilis on leppoisa, mutta määrätietoinen. Valmentajien lyhyen Pep Talkin jälkeen vielä pelipaikkakohtaiset lämmittelyt ja muutamat downit tiimiä. Pakollinen vessatauko ja kohti kolikonheittoa. Ryhmä kasaan, fiilis ylös ja "DEMONS" kajahtaa niin että velodromi raikuu. Palautusjoukkue siirtyy kentälle ja peli käynnistyy. 

"Yy-kaa-koo DEMONS!"


Pelihän sai shokkialun ja vierasjoukkue siirtyi johtoon. Tästä ei onneksi hätkähdetty, ja Demons-hyökkäys aloitti hallinnan. Pelin kulusta kannattaa lukea tarkemmin täältä, päällimmäisenä jäi kuitenkin fiilis onnistumisista, itseluottamuksesta ja rauhallisuudesta. Reilu kahden tunnin kuluttua tuomari nosti pallon kohti taivasta 54-14 lopputuloksen merkiksi. Kättelyt, valmentajien loppupuheet ja omakustanneurheilijan talkoot, eli kenttämerkkien purku varastoon. Vasta tämän jälkeen lupa tervehtiä omia faneja ja perheenjäseniä katsomossa. Hymyt on herkässä kotijoukkeella.

Done! (Kuva: Sami Koljonen)

Illalla vielä fiilisteltiin onnistunutta matsia porukalla. Samalla jännitettiin kisakatsomossa ainoan suomalaisjoukkueen EFL-ottelua Itävallassa. Raivoisa kannustus ei kuitenkaan riittänyt, ja Roostersia vastaan tehtiin saman päivän aikana yli 100 pistettä, joka lienee melko historiallista. Omat pelikuvat ilmestyi nettiin ja vielä muistelut hienoista (ja ehkä vähän hauskoista) suorituksista. Katseet suunnattu kuitenkin tiukasti kahteen treeniviikkoon, joiden jälkeen luvassa jännittävä pelireissu Turkuun.

t. Nimim. "Unohtelija vm. -82"

ps. Lisää Sami Koljosen kuvia löytyy täältä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti