1. dan-kokeesta v. 2008 |
Otin yhteyttä Demonien silloiseen päävalmentajaan ja sain kutsun tulla katsomaan treenejä. Olin kuitenkin melko pettynyt että naisille oli tarjolla vain ilman varusteita pelattavaa semi-contact versiota. Menin kuitenkin katsomaan treenejä ja pääsin jopa kokeilemaan linjahommia ihan kylmiltään. Pelaamaan en vielä päässyt sillä oli kesä ja kausi oli jo edennyt pitkälle. Lähdin treeneistä jefukipinän saaneena ja innoissani.
Aloitin jenkkifudiksen kaudella 2008 ja ilokseni naiset siirtyivät pelaamaan varusteet päällä. Olin kuitenkin varma että jujutsu säilyy ykköslajinani ja harrastan jenkkifudista sen ehdoilla. Pikkuhiljaa kuitenkin huomasin panostavani enemmän ja enemmän jefuun. Lopullinen hurahtaminen tapahtui kun pääsin pelaaman ensimmäisen pelini. Olin ihan pihalla ja paniikissa, mutta siitä huolimatta päälimmäinen ajatus oli…SIISTIÄ!
Nykyään käytän jefutreeneihin ja oheisharjoitteluun paljon aikaa, mutta löydän silti aikaa myös muille lajeille. Mielestäni jefua ei voi harrastaa puolivaloilla. Olen täysillä mukana tai sitten siirryn katsomon puolelle. Ennen jenkkifudista en olisi ikinä uskonut että minulla olisi SM mitaleita saatika MM mitali. Jo pelkkä maajoukkeessa pelaaminen tuntui aikaisemmin mahdottomalta ajatukselta. Olen saanut niin paljon jefuvuosieni aikana että treenaamiseen käytetty aika ja mahdolliset mustelmat ja kolhut ovat pieni hinta siitä kaikesta. Jenkkifudis ei ole vain hienon lajin pelaamista, se on myös samanhenkisiin ihmisiin tutustumista ja uskomatonta yhteishenkeä.
Puolustuksen linjassa 2012 |
-Spock #76
ps. Naisten maajoukkue bloggaa Manninen nutraceuticals -sivustolla! Check out!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti