Ouluun ja takaisin

Sarjaohjelmaan oli 18.5.2013 merkattu peli Oulu Northern Lights – GS Demons. Konkareille tämä peli merkitsi revanssia viime vuoden finaalista, joka Oulu vei nimiinsä. Minulle peli oli toinen matsi ikinä ja odotin tiukkaa peliä ja hauskaa reissua, vaikkakin bussimatka Ouluun ja takaisin puudutti pakarat jo etukäteen. Menomatka starttasi Velodromilta iltapäiväauringossa 15:30. Lämpötila bussissa hipoi sisäisen lämpömittarini mukaan kolmeakymmentä ja omalta osaltani matka sujui melko lailla lepäillessä ja korttia pelatessa. Oulussa oltiin perillä vasta hiukan ennen puolta yötä, joten bussista pikapikaa peiton alle, jotta jaksettiin aamulla herätä hotellin aamiaiselle ennen peliä .

Bussissa joku nukkui...

...ja joku nautti kuumuudesta.

Alkulämmittelyissä lämpimällä kentällä tuntui vielä siltä, että aamiaisesta oli hiukkasen liian lyhyt aika, mutta kun peli alkoi 11:30 ja kesti ennätykselliset(?) 3h 5min, olin täydellisen tyytyväinen aamulla nautittuun runsaaseen aamiaiseen. Lämpötilakin taisi olla jossain hellerajan paikkeilla, eli helpolla ei kukaan päässyt. Peli sujui meiltä hyvin, puolustus pelasi erinomaisen tiukasti ja hyökkäys onnistui säännöllisin väliajoin murtamaan vastustajan puolustuksen.

Odottelua sidelinellä

Oma pelini oli hieman kahtiajakoinen; välillä pysyi pallo käsissä ja välillä ei. Välillä juoksin sinne minne pitikin ja välillä en. No, lessons learned ja eteenpäin. Omat top 3 –hetket Oulun kentällä olivat seuraavat: 1. Hyökkäyksen linjaihmiset tulivat puolustuksen vuorolla ilmoittamaan, että ”me sovittiin, että tehdään maali kun sä menet seuraavan kerran kentälle.” 2. Me tehtiin maali kun menin seuraavan kerran kentälle. Edettiin joitain jaardeja kerrallaan ja viimeinen juoksu ehti maalialueelle juuri ennen, kun mut lanattiin maahan. En uskaltanut edes tuulettaa kun en ollut varma, oliko se maali  ( ja TOP 3:ssa tämä on nyt erityisesti siksi, että se oli elämäni ihan ensimmäinen TD ikinä) 3. Pikainen jälleennäkeminen Ouluun muuttaneen kaverin kanssa pelin jälkeen . Peli päättyi 7-38 ja fiilis pelin jälkeen oli hyvä (vaikkakin väsynyt)!

No se paluumatka sitten.. Olin jo hetken ollut siinä uskossa, että mitään rookiekastajaisia ei tule, mutta OLIN VÄÄRÄSSÄ. Paluumatkalla rookiet jaettiin kahteen joukkueeseen ja konkarit olivat järjestäneet kaikenlaisia viihdyttäviä kilpailuja. Oli sokkosuunnistusta, juomakilpailua (vichyä tietenkin), puheita ja lauluesityksiä. Aivan loistava paluumatka, joka tuntui paljon nopeammalta kuin menomatka ja pian oltiinkin takaisin Helsingin Velodromilla.

Oulun reissu oli kaikin puolin onnistunut ja vahvisti omaa tunnetta lajivalinnan oikeudesta. Meillä on loistava jengi, niin kentällä kuin kentän ulkopuolellakin!

Rookie #85