Mistä on suomalainen jenkkifutari tehty?

Aivan kuten tavallinen ihminenkin, koostuu jenkkifutari biljoonista atomeista mm. hiilestä, vedystä, typestä ja rikistä, mutta ei mennä tähän kemian puoleen sen tarkemmin. :)

GS Demons.
(c) Satu Arponen

Toisin kuin moniin muihin lajeihin, jenkkifutiksen pariin suomalaiset tytöt eivät tule ala-asteikäisinä ja jatka samaa harrastusta läpi ikäkausien. Suomessa tämä laji on vielä niin nuori ja tuntematon, ettei varteenotettavaa tyttöjen junjoritoimintaa vielä ole olemassa. Toki maastamme löytyy muutamia nuoria tulevaisuudentoivoja, mutta he treenaavat ja pelaavat poikien kanssa. Toivottavasti tulevan kesän MM-kilpailut kasvattavat lajin näkyvyyttä ja sen mukana kiinostusta, että saataisiin junjoritoiminta kunnolla käyntiin myös tytöille.

Junioritoiminnan puuttumisesta johtuen nykyisillä pelaajilla on hyvin kirjava tausta. Jenkkifutisjoukkueesta löytyy monen eri lajin entisiä harrastajia. Löytyy voimistelijoita, jalkapalloilijoita, jääkiekkoilijoita, alppihiihtäjiä ja golffareita, nämä vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Tämä tuo mukanaan mielenkiintoisen kattauksen erilaisilla ominaisuuksilla varustettuja ihmisiä. Lajin harrastajia ei todellakaan ole veistetty yhdestä puusta, ja se jos mikä on hyvä juttu. Kaikille yhteistä on kuitenkin urheilullisuus.

Näiden taustatietojen pohjalta pääsen itse otsikon aiheeseen. Mistä on suomalainen jenkkifutari tehty? Vuoden 2010 MM-kilpailuissa selvisi, että suomalaiset ovat kilpasiskoihin verrattuna paljon pienempiä. Häviämme kokotilastoissa jopa rakkaalle länsinaapurillemme.

Suomalaisen ja saksalaisen kokoeroa.

Puuttuvan koon korvaa kuitenkin tinkimätön asenne ja jo äsken mainitsemani urheilullisuus. Tinkimättömällä asenteella tarkoitan sitä, että treenit painetaan täysillä ja niin itseltä kuin kaverilta vaaditaan paljon. Urheilullisuus onkin jo hieman hankalampi käsitteenä. Millainen ihminen on urheilullinen? Jokaisella ihmisellä on siitä oma käsitys. Unohdetaan kaikki ulkonäköseikat, niille on ihan omat palstansa. Urheilullisuudella ajan takaa sitoutumista lajiin, halua treenata paljon ja tulla näin paremmaksi, sekä kykyä omaksua asioita nopeasti ja pystyä suorittamaan niitä kentällä (hyvinkin lyhyellä varoitusajalla).

Amerikkalainen jalkapallo vaatii voimaa, nopeutta ja omanlaistaan kestävyyttä. Voima-nopeus -suhde vaihtelee pelipaikkakohtaisesti linjamiehet ovat usein vahvoja, mutta eivät niin nopeita kun taas laitahyökkääjät ovat nopeita, mutta eivät niin vahvoja. Tietysti näissäkin poikkeus vahvistaa säännön, joskus laitahyökkääjien tontille saattaa päästä vähän suurempia ja vahvempiakin pelaajia. Voiman ja nopeusominaisuuksien kehittämiseen kuluu vuodessa todella paljon treenitunteja. On oltava vastustajaa vahvempi ja nopeampi jos haluaa voittaa.

Yhtälailla jenkkifutis vaatii pelaajilta myös älykkyyttä. En tarkoita sitä, että kaikkien tulisi olla Einsteineja, mutta peli on hyvin taktinen. Pelaajien on pystyttävä omaksumaan mieletön määrä erilaisia taktisia koukeroita ja osattava soveltaa niitä pelin aikana muuttuvissa tilanteissa. Lajia ei turhaan kutsuta nurmikenttien shakiksi. Jenkkifutis on joukkuelaji, jossa jokaisen yksilön suoritus on pelin onnistumisen kannalta tärkeää. Pelin luonne on niin kovin erilainen verrattuna esim. eurooppalaiseen jalkapalloon tai salibandyyn. Esimerkiksi se, että kerrallaan kentällä on joko hyökkäys tai puolustus. Hyökätessä tarvitaan kaikkien panos, että peli onnistuisi, jokaisen blokin on osuttava kohdalleen jotta juoksupelillä päästään eteenpäin. Puolustaessa ei kukaan voi sluibailla tai varmasti omissa soi. Kaikkien on oltava joka hetki täysillä mukana tekemisessä tai pelistä ei tule mitään.

Kaikilla meillä on siviiliammatti joka on hoidettava. Tämän päälle vielä treenit ja talkoot. Ei siinä viikkoon jää montaa ylimääräistä tuntia. Talven treenivuorot ovat aina päivän viimeisenä, loppuen yleensä illalla kymmenen jälkeen. Seuraavana aamuna laahustetaan silmät ristissä töihin kun kroppa on rauhoittunut vasta paljon jälkeen puolenyön. Jos hyvin käy niin työpäivän jälkeen ehtii nukkua lyhyet päiväunet ennen salitreeniä, tai sitten ei.

Jenkkifutari on myös varustettu vahvalla talkoohengellä. Joukkueen pyörittäminen vaatii melkoisesti rahaa ja lähes tulkoon kaikki siitä on tehtävä talkoilla. Lajin pienen medianäkyvyyden vuoksi sponsoritulot ovat vähäisiä. Joululahjapaketointia, järjestyksenvalvontaa, lipunmyyntiä ja vaikka minkälaista muuta.

Milla ja Teea pelastamassa joulua.

Sosiaalisuuttakin vaaditaan. Joukkueeseen kuuluu paljon ihmisiä, pelaajien lisäksi on valmentajat ja huoltojoukot. Heidän kanssa vietetään viikossa lukematon määrä tunteja niin treenien kuin vapaa-ajan merkeissä. Joukkuekaverit ovat kuin perhettä. Heidän kanssaan käydään läpi elämän suuria ja pienempiäkin asioita ja koetaan yhdessä onnen hetkiä ja tietysti myös niitä vähemmän onnellisia tappion hetkiä.

(c) Satu Arponen

Tämän kaiken kuitenkin jaksaa, kun ympärillä on maailman parhaita tyyppejä.

-Sellu-