Koko edellisen viikon iltavuorojen ajan odottelin seuraavan viikon aamuvuoroja. Kuten ei elämässä yleensäkään, ei tässäkään tapauksessa kaikki mennyt kuin kuuluisassa Strömsössä. Aamuvuorot vaihtuivat yövuoroksi. Periaatteessa tällä vaihdoksella ei ole merkitystä, koska yövuoro ei estä osallistumistani joukkueen treeneihin. On suorastaan hupaisaa kun joukkuekaverit kertovat kuinka väsyneitä ovat päivän töistä ja itse olen juuri nauttinut aamupalan :). Yövuorot sekoittavat omatoimisen harjoittelun rytmin, koska on ihan päivästä kiinni milloin korvienväli on siinä kunnossa, että voi lähteä punttisalille. Koskaan et tiedä onko hyvä treeniaika klo 14 vai kenties klo 20.
Maanantaina meillä oli stadikan salissa WR/DB -ryhmän treenit ja hyvät sellaiset olivatkin. Nokkelimmat lukijat ihmettelevät, että mitä ihmettä Sellu tekee WR/DB -ryhmän treeneissä. Siellä olen kuitenkin käynyt koko talven. Kaikkien pelaamieni vuosien aikana olen ollut siinä uskossa, että pallosilmässäni on jenkkifutksen mentävä aukko. Pallot kun ovat yleensä kimpoilleet pois hyppysistäni, aivan kuin hanskoissani ja pallossa olisi samanapaiset magneetit. Nyt olen kuitenkin saanut koko talven, kaikessa rauhassa, ottaa tuntumaa pallon kiinniottamiseen, ja kas kummaa, yhä useampi heitto alkaa jäämään hyppysiin.
Olo WR treeneissä on kuin Liisalla ihmemaassa. Okei, joku voisi myös heittää vertauksen norsusta posliinikaupassa. Molemmat ovat osaltaan totta. Kokoni ja olemukseni puolesta kuuluisin ihan muuhun ryhmään. Tämä uusi ja ihmeellinen maailma on kuitenkin niin kiehtova, että haluan tutustua siihen lisää, ja ottaa siitä niskalenkin ennen kesää. Pallosilmän ja "käsien" parantuminen tuskin minua lämmittää kesällä kun rymyän puolustuksen linjassa, mutta ei haitta.
Tiistain Talin treeneissä näkyi selvästi, että kyse oli Etelä-Suomen hiihtolomaviikosta. Treenit vedettiin hieman vajaalla miehityksellä, mutta se ei tahtiin eikä laatuun vaikuttanut. Alkuun tutut blokinpoistot ja taklaukset. Sen jälkeen jakauduttiin pelipaikkakohtaisiin ryhmiin. Kyllä oli jengillä naurussa pitelemistä kun RB -ryhmän koko selvisi. Olin ihan yksin. Onneksi linebackerit ottivat mielellään yhden lisää joukkoonsa ja näin saatiin minulle hieman mielekkäämpi treeni.
Oli kyllä kiva tehdä LB hommia piiiitkän tauon jälkeen. Oikein kun muistelen, niin en ole ollut LB treeneissä sitten kesän 2010 MM-kisojen. Niin se aika vain kulkee. Valmentaja on vaihtunut, mutta hänen suustaan tulevat kommentit olivat kovin tuttuja, "Saiskos napsun verran alemmas?" tai "Pää ylös!". Tuo alhaalla juokseminen ja alas taklaaminen eivät ole ainoastaan minun ongelmana, mutta miten on mahdollista, ettei ihminen ole oppinut kumpaakaan kohta kuuden vuoden aikana? En heitä vielä kirvestä kaivoon niidenkään suhteen, koska olenhan oppinut ottamaan palloakin kiinni, joten kai nuokin vielä joskus onnistuvat. Se jää nähtäväksi.
 |
| Seiska-seiska |
Tästä viikko jatkuu punttisalin merkeissä. Jos jonain päivänä ei nukuta kovin pitkään, niin aion käydä hiihtämässä. Luit aivan oikein, hiihtämässä. Edellisestä hiihtolenkistä on jo aivan liian pitkään. Maastohiihto on varsin kelpo tapa rääkätä itsensä kuoliaaksi. Edellä hiihtävä on aina saatava kiinni ja heti on päästävä ohi. Parin tunnin lenkin jälkeen on aika hapokas olo. Hiihtäessä saa myös aimo annoksen raitista ilmaa, mikä on hyvä juttu koska muuten kaikki treenaamiseni painottuu sisätiloihin. Yhtään en pistäisi pahakseni jos hiihtolenkkipäivänä paistaisi vielä aurinkokin.
-Sellu-
PS. 9 viikkoa maajoukkueen karsintaleirille ja 18 viikkoa kisoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti