Kolinaa ja kolhuja linjassa

Ai missä? No linjassa. Mikä se on? Ai linja? Häh, täh?

Kuten tämä insertti tähän tämän päiväiseen tarinaan kertookin, joskus linjassa kolisee. Kovaa. Päähän. Mutta se ei suinkaan ole koko totuus siitä mitä linjassa tehdään. Ei vaikkakin linjapelaaminen saattaa asiaan vihkiytymättömän mielestä näyttää suhteellisen brutaalilta painimiselta. Tai kuten mummoni sanoi, "Miksää siäl sillai tykkäät tapel?".

Oikeastihan linjapelaamisella on olennainen merkitys jenkkifutiksessa. Itse tykkään kutsua meitä linjamiehiä/-naisia portsareiksi, meikät päättää kuka tulee ja kuka menee ja that´s it. Linja ratkaisee pelin lopputuloksen, no more no less (saattaa olla puolueellinen näkemys tosin....).

Huonosti pelaava hyökkäyksen linja tekee keskushyökkääjän elämän todella ikäväksi. Varsin hyväkin joukkue voi kaatua huonosti pelaavaan linjaan. Toisaalta hyvin pelaava linja mahdollistaa upeat, pitkät juoksupelit ja antaa pelinrakentajalle aikaa heittää hienoja, tarkkoja heittoja. Silloin nämä jefukenttien starat l. hyökkäyksen pikkuihmiset pääsevät tekemään sydänhyppyjä ja röyhistelemään maalialueella onnistumisen merkiksi. Kyllä se hyvä blokki tietysti omaakin mieltä lämmittää.

Puolustuksen linjassa onnistuminen on melkein upeinta maailmassa. Pääset sulkemaan hyökkäyksen linjan tekemiä "muka-aukkoja" omalla liikkeelläsi ja ottamaan raivopäänä rynnivän keskushyökkääjän vastaan iloisen kolinan saattelemana. Aika mukavaa on myös kolata itsellesi nopeutta ja voimaa käytäen tie läpi hyökkäyksen linjan ja saalistaa pahaa aavistamaton pelikenttien prinsessa, vihollisjoukkueen pelinrakentaja hellään syleilyysi.

Linjapelaaminen on tietysti ensisijaisesti tiimityötä, mutta toisaalta siinä pääsee onnistumisten myötä tuulettamaan ja iloitsemaan omista hyvistä suorituksista. Linjassa puurretaan hiljaa, päättäväisesti ja läpi koko pitkän pelin, verta, hikeä ja kyyneleitä pelkäämättä. Tällä pelipaikalla iso ego ei auta, ainoa mikä auttaa on iso sydän joukkueen puolesta.

Tässä havainnollistavaa kuvaa perusmeingistä amerikanpoikien treeneistä:

Videossa suoritetaan ns. man-o-man/yksykkösiä, joissa puolustaja ja hyökkääjä ottavat mittaa toisistaan.

Eilinen GS DEMONS:n linjatreeni oli näytti suunnilleen samalta ja oli kuta kuinkin tällainen sisällöltään.

30 min kävellen heittosuojausta ja blokkeja läpi

15 min alkulämmittelyt ilman varusteita

70 min aiemmin opeteltua suojausta ja blokkeja täydellä kontaktilla läpi

Koko treenin kesto taukoineen ja pukemisineen 2 h. Tuli hiki.

GS DEMONS:in linjat ovat treenanneet koko talven kovaa ja keskittyneesti. Uusia pelaajia on ajettu sisään lajiin ja vanhat pelaajat ovat oppineet erinomaiselta valmennukselta paljon uutta. Mieliala tuntuu ryhmässä olevan todella korkea, kaikki keskittyvät ja tsemppaavat toisiaan ja ryhmähenki on vahva. Se onkin ainoa tapa, jolla linjasta hioutuu toisiansa lukeva, saumaton kokonaisuus. Uskon, että toukokuussa SM-sarjan alkaessa meillä on sellainen, hyvin yhteen pelaava, vahva, terve ja iloinen porukka pallon molemmilla puolilla. Toivottavasti linja saa myös useampia edustuspaikkoja MM-kisajoukkueeseen, se olisi meistä monelle unelmien täyttymys ja suuri ylpeyden aihe.

- Karkki